Ei tässä oikein arjen keskellä tahdo muistaa, että kyydissä on joku pieni. Tuo oma esikoinen, meidän oikeasti pieni, vie niin paljon voimia ja aikaa. Ja raskaus väsyttää. Nukutaan aamuisin todella pitkään ja vedetään yhdessä puolentoista tunnin päiväunia. Kauppaan lähtö tuntuu todelliselta voimanponnistukselta ja olo on todella saamaton muutenkin. Tänään nukahdin kesken lakanoiden vaihdon. No, väsynyt alkuraskaus, energinen keskiraskaus. Sitä odotellessa.
Enää kaksi viikkoa, niin minulla jatkuu opiskelut. Joulukuun niitä on tunti silloin, toinen tällöin, onneksi vain iltapäivisin. Tammikuussa sitten täysipainoisesti kouluun. Vähän pelottaa oma jaksaminen, sillä tämä raskaus on todellakin imenyt kaikki mehut, mutta eiköhän se siitä. Siihen kokopäiväiseen koulunalkuun kun on kuitenkin vielä seitsemän viikkoa, raskauskin on sitten jo viikoilla 16. Huh, se on paljon.
Vähän ihmetyttää, ettei ekassa neuvolassa kuunneltu sydänääniä ja toiseenkin neuvolaan on vielä kolmisen viikkoa aikaa. Tavallaan ei tiedä, että kannetaanko tuolla mukana jotain oikeaa ja elävää jolla on kaikki hyvin, vai onko joku huonosti. No, ei sille mitään voi. Käyn ensi viikolla neuvolassa verikokeissa, saatan samalla kysäistä sydänäänien perään. Ne kiinnostaa itseä kovasti.
Nyt pitää mennä pakkailemaan uimakassia, lähden vesijumpalle. Se on ihanaa näin pimeyden keskellä, saunoa rauhassa, päästä köllöttelemään poreammeeseen ja purkaa kaikki patoumat siellä altaassa hikoillessa. Tekee hyvää. Tällähetkellä oikeastaan kaikki katkot perusarjesta tekee hyvää, on sellainen olo, että olen aika mökkihöperö. Se lienee hyvä olo koulunalkua ajatellen. Ei ainakaan ikävöi ihan hirmuisesti kotiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti