Uusi vauva, uusi blogi.
Sunnuntaina oli elämäni toinen kahden viivan päivä. Moneen kertaan olen tässä palauttanut mieleen, miltä silloin kaksi ja puoli vuotta sitten tuntui. Pakko myöntää, että nyt tuntemukset olivat erilaiset.
Johtuu kyllä eniten siitä, että nyt asiasta oli aika lailla varma ennen testiäkin. Tietyt jutut osasi päätellä, sillä kun kaikki merkit olivat tuttuja edelliseltä kerralta, niin testi oli lähinnä varmistus.
Mutta vaikka hyvin muistaa edellisen raskauden vaiheet, paljon uutta on varmasti edessä. Nyt täällä taapertaa jo yksi hieno lapsi, joka esimerkiksi juuri nyt pyörii tuossa matolla ja liimailee leppäkerttutarroja vatsaansa. Nyt meille on tulossa toinen, ja nyt muuttuu kolmen ihmisen elämä.
Kun itse olen ollut ainoa lapsi, en osaa sanoa mitään siitä, millainen rikkaus sisarukset ovat. Sen olen kuitenkin jo huomannut, että esikoinen ainakin tykkää vauvoista. Ehkä siis pikkusisko tai pikkuveli on hänelle iloinen uutinen.
Yksi asia ei ainakaan ole parissa vuodessa muuttunut. Huomasin tuossa, että ensimmäisestä raskaudesta kuultuani olin ruvennut miettimään, millainen tulokkaan koulutie tulee olemaan. Nyt kävin läpi, mihin väliin kannattaa ottaa kesäloma. Kuten myös, miten arki heti synnytyksen jälkeen saadaan parhaiten rullaamaan.
Oma olo on yksinkertaisesti seesteinen, rauhallinen, tyytyväinen ja onnellinen. Samanlaista jännitystä ja kihelmöintiä ei ole kuin viimeksi alkuhetkillä, mutta se suotaneen anteeksi.
Nyt pitää miettiä, mikä tämän tulokkaan projektinimi tulee olemaan. Ensimmäisen kohdallahan se oli Herne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti