Koulussa kirjoittelen taas, tällä kertaa puhelimella. Saa nähdä miten käy kirjoittamisen, mutta pari tuntia on aikaa kuitenkin. On vain niin hurjan vaikeaa löytää aikaa kirjoittamiseen, kun päivisin aika menee koulussa ja iltaisin on se duracell-pupu siinä viemässä aikaa ja huomiota.
Vähän jopa harmittaa tämän vauvan puolesta, kun tuntuu ettei ehdi niin paljoa huomioimaan kun tahtoisi. Ajatuksissa tämäkin muru on kuitenkin miltei jatkuvasti, vaikkei tule kirjoiteltua.
Maha kasvaa kokoajan, vauvan liikkeet sekä tuntuvat, että näkyvät. Liikkuminen on hankalaa jo ja olo on tuskaisa lämpiminä päivinä. Kaikki on kuitenkin mennyt hurjan hyvin ja pääasiassa odotusaika on ollut kaikin puolin valtavan ihanaa.
Kumpa jatkuisikin sellaisena <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti